Mä näpyttelen viestii, ku oon menos takas himaan. Kuka väittikään, että elämä olis kivaa? Ne kusipäät taas mua takaraivossani ivaa, ku yskin maassa ulos paljon verta ja limaa. Emmä pääse vittu ylös, vaikka sitä tahtosin. Kelaan sua ja sitä, et asiat ois menny toisin. Miten helvetissä ilman suakaan elää voisin? Nyt mä vihdoin tajuun, mitä huumeet mulle poiki. Joku sano, et alamäet voi olla loivii. Että pääsisin ylös, on vaan kerättävä voimii. Mä syljen maahan verta ja yritän nostaa koipii. Miten vitussa voi elää, jos ei raajatkaan toimi? Sun kasvot peittää mielen, ja mietin huomista. Kuinka parempi ois, jos huumeet ei virtais suonissa. Mul ei oo vaihtoehtoi, on pakko pois päästävä. Anteeks kulta, mutten mä voi enää tänne jäädäkkään.

Tuu takas ja paikkaa mun haavat. Ja muistan meidät, vaikka huumeet oli elämää. Tuu rakas, et voin sut viereeni raahata. Millään ei oo välii, kun vain saisin susta elävän.

(Tuu takas ja paikkaa mun haavat. Ja muistan meidät, vaikka huumeet oli elämää. Tuu rakas, et voin sut viereeni raahata. Millään ei oo välii, kun vain saisin susta elävän.)

Luulin, et maailma muuttuu, kun vetää vaan savut. Se levis ja levis, nyt on kymmenkertaset halut. Se viimenen potku vei päästäni tajun. Jengi hyökkäs kimppuun, kun sulle kirjottaa olisin halunnu. Näin pelkkää mustaa, ja kukaan ei nostanu ylös. Tiesin mitä tapahtuu, viimeks frendiki yrjös. Ne kosti kaiken sille kunnes sai mut kiinni. Jos voisin muuttaa menneitä, ni sanosin: kiitti. Huumeiden oli tarkotus pitää mut kasassa. Nyt mul ei oo mitää, enkä voi enää rakastaa sua, mua, meitä ja tätä kaikkee. Pilvien päältä, kaikki on niin helvetin vaikeet. Mä oon aina sun luona, vaikka huono olis keli. Lupasin olla sun suojelusenkeli. Ku jouduin sitte sairaalaan, ni piuhat irti revin, ihan vaan sen takii, etten tienny miksi elin.

Tuu takas ja paikkaa mun haavat. Ja muistan meidät, vaikka huumeet oli elämää. Tuu rakas, et voin sut viereeni raahata. Millään ei oo välii, kun vain saisin susta elävän.

Tuu takas ja paikkaa mun haavat. Ja muistan meidät, vaikka huumeet oli elämää. Tuu rakas, et voin sut viereeni raahata. Millään ei oo välii, kun vain saisin susta elävän.

(Tuu takas ja paikkaa mun haavat. Ja muistan meidät, vaikka huumeet oli elämää. Tuu rakas, et voin sut viereeni raahata. Millään ei oo välii, kun vain saisin susta elävän.)