Jeah.. Paetaanko yhdessä maailman ääriin? Kaikki mitä tehtäs, olis väärin. Hihat käärin, niin ku sä näätkin. Sun takia mut vihdoin lääkittiin. Hämärät kadut ja noi persoonat. Vedin nenään jopa ruokasoodat. Oksettavaa kattoo edes peilistä. Voi kuinka vihaankaan eilistä. Jälki mun sydämessä laadukasta, kun löit mua rintaan haarukalla. Kuinka me sänkyyn kaaduttiinkaan, se oli mun elämäni pinttyneintä likaa. Viimeset sanat sun suusta, ne oli mahtavinta kuulla. Kuinka vihaat mua ja haluut mennä. Voi kuule, emmä estä.

Kuka sua ees tarvii? (Ei kukaa) Kato nyt mun arpii. Sä kysyit, että saatko sä luvan. No vittu et! sanoo mun sairaudenkuva.

Heitin kämpän nurin, rööki suussa. Tää kämppä haisee paskalt, eli sulta. Oot ollu niin hirvee, et kirvelee silmiä. Meiän suunnitelmat hipo muka pilviä. Tai ne mitkä sä keksit. Mun oven yläpuolel luki silloin: exit. Hyvä että lähit, tavaras rappukäytässä. Arvet on viiltojen takii syvässä. Mut mua ei harmita enää, etten tän jälkeen enää nää ketään. Kuka tarvii edes tätä elämää? Muutin pois aikoi sitte, tai sitte tänää. Sun luulotautis diggas musta liikaa, mut tajuuksä et oot mulle nytte ilmaa? Rimakauhuu sekä rakkautta muka nautit, sun takii en saa pyyhittyy tätä tautii.

Kuka sua ees tarvii? (Ei kukaa) Kato nyt mun arpii. Sä kysyit, että saatko sä luvan. No vittu et! sanoo mun sairaudenkuva.

Kuka sua ees tarvii? (Ei kukaa) Kato nyt mun arpii. Sä kysyit, että saatko sä luvan. No vittu et! sanoo mun sairaudenkuva.