"Köh! Köh, köh, köh, köh, köh, köh, köh!"

Tie viettää kohti merta, päällystämätön, kurainen pystysuora kalliolaiva seilaa mastot natisten Jäykkään tuuleen, jäätyneeseen, kivisilmä tähyää paha leijuu vetten yllä, rakastelee itseään

Pieni piru muurin seinää vasten itkee itkuaan Näkymätön aurinko on sammunut kai apeuttaan

Kerto: Ei tästä maailmasta, rakkaani Ei me olla tästä maailmasta (2x)

Kello seisoo paikallaan hampaat rattaissa naristen rantaliejuun kuollut lintu siipi päätä suojaten odottaa ja odottaa hetken joskus vaihtuvan ja kivilaivan murenevan tuuhen karjuntaan

"Patsas puiston pimennossa katsoo tyhjää astiaa altaan jonka pohjan rikkoi vihan paino vimmassaan"

Kerto

"Dialektiikassa on pohjimmiltaan kyse siitä, että jokaisen lauseen voidaan katsoa sisältävän oman negaationsa. Paradoksin luonteeseen puolestaan kuuluu olennaisesti, että se pirullisella tavalla käy aivan aavistamatta järkeen. Itse istun muurin harjalla ainoassa mahdottomassa maailmassa, katson tähtien verkkaista Grand Prixiä. Tiedän putoavani todennäköisyyksien kentän läpi ymmärtämättä paralleeliaksioomaa koskaan."