Kun yö on musta, mustat puut ja myrsky pauhaa täällä sen sydämestään unohtaa, et meidän järvein päällä myös asuu henki jumalan ja iäisyyden verho on aina auki sielulle ken osaa löytää sen

Teit korpein synkkäin kumu käy ja pellot kantaa kato ei muista sydän ihmisen, mis aarre oottaakaan kun henki tulee lihaksi ja astuu päälle maan tuo valo silmän autuus on sen etsijälle vaan