Kädet aamulla matkalla kohti ruumista toisen lämmintä toisen kaukaista kotia ja kuulauluja, tähtilauluja, ihmislauluja hyviä

Tyhjiä teitä puhaltaa tuuli kantaa sanoja toisen helliä toisen hyvyyden muistoa ja mieslauluja, naislauluja, eläinlauluja hyviä

Näin sidottuna pyörään sen laidoilla eläinten radat sen akselilla aurinko puolilla hämärän pedot

Oli kirja, siinä sanottiin ja iltaisin taloissa puhuttiin että tästä on paha mennä enää, että tästä ei ihminen pääse on jääminen tähän, saa istua pölyyn ajatella sanoin, ajatella kuvin jotka katsovat itseään saa unohtaa, mikä oli

Tai voi katariinanpyörässä sidottuna käsistä aivan hitaasti kääntyä päin hiljaisuuden ääniä