Vielä äsken luulin Ihminen on jalo Riittävän kun turvan Ympärilleen saa Vaan se huutaa sotaa Äärimmäistä julmuutta Eikä luomakuntaan tuo Aavistusta rauhasta

Rämmin järjen soilla Jättömailla viisauden Jospa kerran sokeuteni Tunnistamaan opin Se suojelua vailla Ojentaisi sydämeni Jokaiselle joka Sydänverta janoaa

Korkeissa lasitaloissaan Vallasherrat nyökkien pohtii Välttämättömyyttä joka Kaunista kättä ohjaa hyvään Me juoksemme pakoon täältä Rakkaani hetkeksi katsomaan jää Nyt suolapatsaana aavikon laidalla Hahmonsa hauras savuaa

Haluan vain kirjoittaa Kasvaa rakkaan rinnalla Tehdä työni hyvin Virheistäni oppia Nyt lasken päiviä Ja mittaan öitä sillä Kuinka opin ymmärtämään Vihan sävyjä

Kaikki hyvin, lapset Isä lähtee sotaan Palvelemaan konetta Joka kaiken tieltään niittää Valta vallan kaataa Heikot toistaan syö Hännystelijöiden heimo Kunniaansa kohoaa

Iltapäivä, pitelemme Toisiamme käsistä Mitään sanomatta Sanat palaneet on loppuun Taivaan korkeudessa Liitelevät naakat mustina Raunioista löytävät Ne meidän tuhkamme

Korkeissa lasitaloissaan Vallasherrat nyökkien pohtii Välttämättömyyttä joka Kaunista kättä ohjaa hyvään Me juoksemme pakoon täältä Rakkaani hetkeksi katsomaan jää Nyt suolapatsaana aavikon laidalla Hahmonsa hauras savuaa

Korkeissa lasitaloissaan Vallasherrat nyökkien pohtii Välttämättömyyttä joka Kaunista kättä ohjaa hyvään Me juoksemme pakoon täältä Rakkaani hetkeksi katsomaan jää Nyt suolapatsaana aavikon laidalla Hahmonsa hauras savuaa