ne oli meitä varten tehty aivan varmasti ne portaat tyhjyyteen, joita ahnaasti kapusimme pääsimme korkeuksiin sanoin lausumattomiin katsoimme kuiluihin, joita kuolevaiset ei nää

Kerto: patsaat matkaa kylmää tietä auringonlaskun kunniaan liput heidän käsissään on kangistuneet tuuleen moni vaunu kultainen kuollut kuljettajanaan mataa viime säteen jähmettämään maisemaan

paholainen hymyilee, hänkin rakastaa kaltaistaaan ajan ruhtinas voitelee suureen mielisuosioon ei kello pysähdy vaikka kantajan aika jättää ei hymy hyydy, se kasvoille halvaantunut on