patosivat tämän joen, kun olin vielä pieni pienenpieni syntymätön, piste solujen saatossa merkkinä siitä arpi tässä ja kaulalla linnunhammas kädessä sauva sileä puuta ja silmissä pitkä katse

Kerto: virtaan alkuvesien heittäydyn ja kuljen aina virran mukaan alas vesiin lämpimiin kohtuun merten vanhain kehtoon vuoksien eikä padottua tätä vettä saa

luona hiljaisten koskien, luona siipien iskun kurotan kohti veden pintaa, kurotan päin yötaivasta joka on niin syvä täällä, sinne ei parane pudota koettaa hyvää onneaan kosken voimaa vastaan

tulee aamu taaskin valon kehrä kiertää kiven jos kohta varjot lankee lankee ne jotta valo näkyisi paremmin kirkassilmän katsoa kauneutta koreutta maanpiirin humalluttavaa

Kerto