Jokainen tuntee laulun sen jokainen kuulee sävelen poluilta suuren tyhjyyden kun löytää viimein rakkauden

Vartaloas taivuttaa vois tuulenvire pieninkin kun sylikkäin me vaellamme huokaileviin laaksoihin

Ei yksinään voi kukaan kantaa koko valon maailmaa ei yksinään voi antaa rakkautta, jakaa unelmaa ei yksinään voi nähdä, kuinka toinen liekkiin leimahtaa ei yksinään voi sylityksin päättää tähtiin vaeltaa

Välillä eksyy, kovettuu kadottaa luotaan totuuden kaiho ja uhma sekoittuu kumisee kaiut tyhjyyden

Tähtitaivaan alla väijyn tuijotellen kuiluun sen häämöttääkö jossain tieto suuremmasta, usko en

Tarvitsen suuren rakkauden tarvitsen kasvot ihmisen tarvitsen kaipuun totuuteen matkalla jota vielä teen