Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon talvivaloon, kylmään unohdun kun yön merkitsemät kasvot hautaan tyhjään päällystakkiin lumisateen tuoksu siinä on

Kuka olikaan sisälläsi viime yönä? Kenen tummaan kylkeen painauduit? Kuka saikaan elämäsi hehkumaan kirkasta valoaan?

Kerto: Talvi unineen aamuun harmaaseen haipuu hiljalleen, vaipuu nietokseen hellään kylmyyteen, pieneen kiitokseen sen lopettaa saan, sen lopettaa saan

Se oli valokaaren hehku, sula sokaisevan tosi ympärillä kohiseva yö niin kuin uni jonka muistaa elämä jota elää vaikkei sitä koskaan kiinni saa

Minä katsoin ikkunasta pitkään harmaaseen sumun asfalttiin minä katsoin jälkiä lumessa vainko omiani

Kerto

Vain talven uniako kaipaan, kun jään tähän tyhjään taloon talvivaloon, kylmään unohdun