vain niminä muistamme heidän nyt kulkevan hämärään kahlaten ohitse historian ja nuo olennot, kuin oma äänesi, puhuvat sinulle vain kun et kuuntele

eläinjumalat hirviönaamioin, ihmisenvartaloin luopuvat mahdistaan, muuttuvat saduksi vain

kun heräsit unesta huutoosi omaan ja niskasi taipui kumarrukseen jokin liikahti takana verhon, ja näit mitä näit todellakin kuin sarvekkaan hahmon

Kerto: pyörien, kieppuen, parkuen nauravat mukaansa raastavat tanssien hulluuden laulaen, painien, ilkkuen, pilkaten kuink' ilosta raivosta itkien raahaudutkaan

kaikki anteeksi annettu, kannettu valkeat lakanat narulle kuivumaan ikkunat pesty ja pihamaa lakaistu uni kuin häpeillen vuoteeseen jätetty on

sanat katkeaa, askareet päättyy kun salojen takana petojen mylvintä, räikkien rääyntä käy

kun heräsit...

Kerto pyörien, kieppuen, parkuen nauravat mukaansa raastavat tanssien hulluuden laulaen, painien, ilkkuen, pilkaten kuink' ilosta raivosta itkien raahaudutkaan