Hämärä jo hiipii vanhaan komeroon, päivän säteet vaihtuu hiljaa kuutamoon. Nalle paran pää, on alas painunut, se suree ettei leikkiin kelvannut, se suree ettei leikkiin kelvannut.

Nallen pieni korva hieman lerpallaan, nappisilmäkään ei ole paikallaan. Liekö tassu tuo, myös hieman ratkennut, miks kukaan nallea ei korjannut, miks kukaan nallea ei korjannut.

Tyttö sanoi minä olen suuri nyt, leikit olen taakseni jo jättänyt. Nalle yksin jää, sen kyynel vierähtää poskea pitkin eikä tyttö nää, poskea pitkin eikä tyttö nää.

Tuli ilta jolloin itki tyttö tuo, paljasjaloin hiipi hiljaa nallen luo. Sulki syliin sen tuon vanhan pehmoisen ja nalle istui hiljaa kuunnellen. Ja nalle istui hiljaa kuunnellen