Isä nostaa polvellensa kertoo kirjeen saapuuneen. Lapsi ketää muistoihinsa illan varjon tummennen. Isä lähtee illan selkään kohti eturintamaa. Äidin huokaus; mä pelkään, lapsi lohduttaa.

Kotituvan verannalla, joka ilta odotan. Silmät kiinni koivun alla toivon isän saapuvan. Eihän ymmärtää voi pieni, miksi täytyy odottaa. Pysyy hiljaa pihatieni, ei näy kulkijaa.

Tuvan penkillä mä mietin isää siellä jossakin. Jos et kotiin saavukkaan voi saavu, toivon kuitenkin. Tahdon olla urhoollinen, vaikka oon vain lapsonen. Ehkä äiti nauraa jälleen kun mä itke en.

Eräs ilta myöhään vasta kun mä käyn jo nukkumaan. Tutun äänen porstuasta kuulen, juoksen katsomaan. Isän tuttuun rutistukseen kätkee onnen kyyneleet. Kuuli Luoja rukoukset, lapsen uupuneen.