On jossakin sydämessä tuo tunne sanaton, en oikein tiedä missä ja mikä minun on. On aava ja taivas ääretön, sama tuuli tuollakin soi. Maa allain pettävän hauras ja silti se unelmoi.

Mä yksinään oonko täällä, ken kaipaa päivin öin. Miksi jopa pouta säällä mä kotiin ikävöin. Mä tiedän sen etsivä löytää, ettei tyhmä eksyä voi. Ikävöidä saa älä pelkää, älä mieti tai puntaroi.

Tää manner on vieras kolkko, on outo kieli sen. On tuttu sävel heikko, mut kiinni pitelen. sen keskellä tunnen kuitenkin, tuo tunne kanssani jää, käsikkäin minä kanssa sen kuljen, se on kaipausta ikävää.

Kun täällä käy kylmä tuuli niin tyhjä sointi sen. Kai joku minut kuuli, sen perään kuiskailen. Sen keskellä tunnen kuitenkin tuo tunne kanssani jää, käsikkäin minä kanssa sen kuljen se on kaipausta ikävää.