Kun joki vierellä pellon jäätyy Puiden lehdet sen pintaan tarttuu Tunnistan sen tunnelman Kiertokulun ikivanhan

Se on kulkenut ikuisuuden Olen vain sekunti rinnalla sen Kun tulen tänne, mä muistan taas Kuinka mitätön olenkaan

Näen kuvani pinnalla veden En nähnyt kuvaasi vieressä sen En sitä kunnolla koskaan nähnyt Pitkään kestin sen

Annan olla jo turhien selitysten Niitä kaipaa ei kukaan, sinä vähiten Tuskin sinullakaan Minulle on enää asiaa, mitään sanottavaa

Nää on vain asioita, ei muuta Ei niistä tarvi tehdä mitään suurta Aika lopulta veden lailla Ne huuhtoo mukanaan

Annan olla jo turhien selitysten Niitä kaipaa ei kukaan, sinä vähiten Tuskin sinullakaan Minulle on enää asiaa

Kun joki vierellä pellon sulaa Leskenlehdet sen reunalle kasvaa Tunnistan sen tunnelman, kiertokulun ikivanhan

Annan olla jo turhien selitysten Niitä kaipaa ei kukaan, sinä vähiten Tuskin sinullakaan Minulle on enää asiaa

Annan olla jo turhien selitysten Niitä kaipaa ei kukaan, sinä vähiten Tuskin sinullakaan Minulle on enää asiaa, mitään sanottavaa

Tuskin sinullakaan Minulle on enää asiaa