Menisinkö sieltä mistä aita on matalin, kun en tiedä mitä hyödyttää tehdä se vaikeammin? Voisin harhailun lopettaa ja takas kärryille hypähtää Oisin turvassa, takaisin raiteilla, eteenpäin menossa

Bussissa on tungosta mut kukaan ei puhu mitään ja mä kuulen sorinaa, ajatusten kohinaa Niin paljon mietteitä mahtuu tähän samaan tilaan iloja, suruja, huolia, monenlaisia tarinoita en saa ikinä tietää, miten ne päättyy

Tämä on minun tarinani, omani ja ainoani Sen alusta loppuun seuraan omalta aitiopaikaltani ja sen käsikirjoitan uudelleen joka hetki

Toisaalta voisin pyrkiä vielä korkeammalle yli puiden latvojen, sinne pilvien tasolle Mut haluanko loppuun asti voimani kuluttaa, kun voisin antaa kaiken mennä omalla painollaan?

Bussissa on hiljaista ja väsymys hiipii silmiin Torkahtelen mietteisiin, ajatukset vaihtuvat uniin Enkä lopulta tiedä, mihin tulokseen päädyin

Tämä on minun tarinani, omani ja ainoani Sen alusta loppuun seuraan omalta aitiopaikaltani ja sen käsikirjoitan uudelleen joka hetki

Tämä on minun tarinani, omani ja ainoani Kun polkumme kohtaavat niin tarinat toisensa leikkaavat joskus vain vähän aikaa, joskus pidempään