Hän oli tyttö pieni ja kummallinen Ehkä sekaisin päästään hivenen Muttei voinut sille mitään Että oli erilainen kuin muut

Maailma hänen ympärillään Oli kirkkaampi väreiltään Joskus toivoin, että voisin nähdä Edes hetken hänen silmillään

Hän ei koskaan ollut mitään vailla Mutta jotain hän haikaili mielessään Vielä joskus hän lintuna tahtoi lentää

Harvoin olen mitään, mitä tahtoi hän niin Harvoin hän toivoi ja uskoi niin Kunpa voisit lentää niin

Hän ei ollut milloinkaan Mistään kovinkaan huolissaan Kun ei osannut keskittyä Kuin tähän hetkeen nykyiseen

Paitsi silloin kun katseli pilviin Hän kuvitteli, että nousee ilmaan Lintuna hyppäisi tuulen mukaan

Harvoin olen mitään, mitä tahtoi hän niin Harvoin hän toivoi ja uskoi niin Kunpa voisit lentää niin

Ja niin kuin aallot ovat häntä kantaneet Ja maa jalat päällänsä pitäneet Päätti luottaa tuulenvireeseen

Harvoin olen mitään, mitä tahtoi hän niin Harvoin hän toivoi ja uskoi niin Kunpa voisit lentää niin Voisit lentää niin (Voisit lentää, voisit lentää, voisit lentää) Voisit lentää niin