Kirottu Amsterdam, siunattu Amsterdam, ota syliisi voipuneet seilorit nuo! Meri heitä kun syö, meri heitä kun lyö - nyt ne huilaa ja hoilaa, nyt he laulaa ja juo...

Heidän känninsä on kuoleman kaltainen ja he hukkuvat nyt syvyyksiin unien... Sylistäs Amsterdam hyvä syntyä on. Meri luovuttaa heidät huikaisuun auringon...

Kirottu Amsterdam, siunattu Amsterdam, sinun seiloris syö kalaa lemuavaa! Ja he hampaitaan näyttävät kohtalolleen ja he haistattaa kuulle, eivät saa kyllikseen!

He kourin parkkiintunein tarttuu maan laitoihin, meren partaita lyö nyrkein repeilevin... Heidän mittansa täyttyy ja verensä vapisee, ja he nousee ja mennessään vain röyhtäilee...

Viaton Amsterdam, syntinen Amsterdam, syliisi viettelet seilorit kiimaiset! Ja kun haitari soi, innoissaan vaikeroi, himon huurussa he naisia kouria voi...

Ja he tanssiessaan nauraa nauramistaan, kunnes kiihkollaan saa soiton vaikenemaan... Liha sykähdellen jatkaa rytmiä sen - meriaamu on tyyni ja rauhallinen...

Sylissäs Amsterdam merimiehesi saa janonsa sammuttaa, janon pohjattoman... Kunniaks′ juovat he huorien kunniattomain, joille rakkaus on sanahelinää vain!

Ja he naisille juo, jotka ruumiinsa heille suo, jotka itsensä myy, joita rahalla saa... Ja kun pullo on juotu ja tähdet kalvenneet kusemalla he vuodattaa eron kyyneleet...

Kirottu Amsterdam, Siunattu Amsterdam...