Niin tyhjänä vuoteen nään, piiloitan tyynyyn pään ja jään miettimään miksi täällä mä oon? Teen sätkän ja hoitajan mä nään ovelta katsovan. Se kai luulee mun kuuluvan kalustoon.

Mä itseäin kotona löytänyt en, enkä juuri muitakaan. Mä yksin jäin, lopulta hakeutuen vain joukkoon sieltä muuttavaan.

Niikuin hautajaissaattona lähdettiin ja kaikki juuremme katkottiin. Nykyaikainen on tämä tie evakon, se johtaa kylästä kaupunkiin. Me lähdettiin, ja itkettiin, kun tajuttiin: me eksyttiin

Olen numeroon nyt eksynyt, mä jostakin kai pitäisin kii. (Kun eksyttiin...) Koulutuksen saimme, töitä haimme, mutta aina meille kerrottiin: "Ei tänään, ei tänään" Odotin huomispäivää: "Ei vieläkään tänään" Ei näy huomispäivää. Mä tulin kaupunkiin ja koitin löytää suhteen uusiin ihmisiin. Ja jokin särkyi, jota varjeltiin. Me niin eksyttiin, me itkettiin, me seottiin. Niin jouduin näihin laitoksiin, maan uumeniin, me kadottiin...

Juuret jäi minustakin kauaksi niin. Lapsi liian varhain vieroitettiin. Nyt hetkittäin ajaudun maisemiin joista minut irti revittiin.

Niinkuin vieras mies minuun peilistä kurkottuu On sillä suu, joka selittää. Kenen syytä on kohtalo evakon. Se edustaa tätä järjestelmää.

Kun se tajuttiin, me itkettiin, me näin seottiin. Me eksyttiin...

Olen numeroon nyt eksynyt, mä jostakin kai pitäisin kii. (Kun eksyttiin...) Koulutuksen saimme, töitä haimme, mutta aina meille kerrottiin: "Ei tänään, ei tänään" Odotin huomispäivää: "Ei vieläkään tänään" Ei näy huomispäivää. Mä tulin kaupunkiin ja koitin löytää suhteen uusiin ihmisiin. Ja jokin särkyi, jota varjeltiin. Me niin eksyttiin, me itkettiin, me seottiin. Niin jouduin näihin laitoksiin, maan uumeniin, me kadottiin...

...Piikin pyydän vain Se on minun huomistain. Hoitaja pimentää muun puolestain...