Pilvi nousi taivaanrannalle pohjoiseen. Vakavina kuljimme puistoon harmaaseen.

Silloin tiesin jonkin vaiheen päättyneen ja tunsin kuinka ihmiskunta lensi raiteiltansa pois ja heitti taaksensa ajan, jota ei voi löytää uudelleen...

Junat vaihtoi asemilla salaa raiteitaan tiedemiehen silmistä kyynel kirpoaa

Linnut kuolleet puista maahan varisee Niin pian on kulutettu kaikki mikä sykkii elämää ja mitä keinotekoisesti ei voi koskaan luoda uudelleen...

Silloin laivat ne villiintyy ja lapset paikallensa jähmettyy Ja missä virhe oli ihmiskunnan, hiekanjyvän kokoinen? Tiedä en... milloinkaan...

Joku sanoi: loppunut aika on lapsuuden. Kavioista, sorkista tunsin ihmisen.

Loppuu lapsuus, alkaa pitkän pitkä yö. Se jossain edessämme on, aika auringoton, se on seurausta siitä kuinka vastuun siirrät huomiseen.

Silloin laivat ne villiintyy ja lapset paikallensa jähmettyy Ja missä virhe oli ihmiskunnan, hiekanjyvän kokoinen? Tiedä en... milloinkaan.......

Silloin laivat ne villiintyy ja lapset paikallensa jähmettyy Ja missä virhe oli ihmiskunnan, hiekanjyvän kokoinen? Tiedä en... milloinkaan.......