Oli hevoinen torilla markkina-aikaan Tuo hevoinen torihin istui Astui Antti-Juhani kohdakkoin paikalle Antti-Juhani hämmästyi Sen hevoisen tuuhea harja sai Antin Niin mielelle kauniille silloin

Oli merellä uimassa pienoinen valas Tuo hirviö merehen suistui Istui Antti-Juhani seljässä eläimen Antti-Juhani kastui Oli neito jo kuollut ja torttukin kuivunut Keralla luitten ja nahkan Hän on Antti-Juhani, Antti-Juhani, Antti-Juhani, Juhani, hän on Kunnes sen tortun silt' neidolta pieneltä Poskeensa pisti ja söi

On aika jo muuttunut, Anttikin luutunut Neito jo lahonnut kalmistossa Ma astun murheissain yrttien keskellä Pienoiset jalkani kastuu On kuoleman varjo mun sielussani Kunnes kyynelkin silmästäin tihkuu

Mä istun yksinäin ikkunalaudalla Kaktuskin ajoittain kuihtuu Mä muistelen Anttia neitoineen vielä Mun käteni pullohon suistuu On tarina pieni tää ystävistäin Jotka nuorna ma omistin mielläin

Hän on Antti-Juhani, Antti-Juhani, Antti-Juhani, Juhani, hän on Kunnes sen tortun silt' neidolta pieneltä Poskeensa pisti ja söi