Mä ajassa oudosti liidän Tää untako on vaiko ei Mä paikasta paikkaan näin kiidän Ja varjoni tunne mua ei

Oli mäntyjen tuoksut ja juhannusyö Ja äitini lempeä niin Oli suolainen ilma ja tähtien vyö Ne hetkessä pois pyyhittiin

Nään kartalla pikkuisen pallon Sen nimi on Tellus tai Maa Ja sisällä pikkuisen kallon Käy ihminen taisteluaan

Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa Joka luulee ja ihmettelee Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa Joka taivaalle tuijottelee?

On helppoa hiljainen olla Ja tyytyä puolikkaisiin Tai luopua vain sovinnolla Jos vahvemmat vaativat niin

On taivaalla kuu, siellä pellejä nään Jotka vilkuttaa lapsille maan Moni nälkäinen suu ilman velliä jää Kuussa sirkusta laajennetaan

En ymmärrä mikä on oikein Tai väärin tai tuomittavaa Mikä munista oiskaan se soikein Jos miljoonaa tutkia saan?

Mutta tiedän mä sen, että ei ihminen Yksin muuttaa voi kuin itseään! Kautta helvettien tiedän kulkevan sen Joka eilistä jää etsimään

Tätä nostalgiaa joka päivä hän saa Joka luulee ja ihmettelee Kohta halkeaa maa, mitä nähdä hän saa Joka taivaalle tuijottelee?