Ruma miehes taas on sua lyönyt, heitän sulle avaimen. Olet liikaa lääkkeitä syönyt, varjot alla silmien.

Kuulla saan mä taas jatkokertomusta, jossa aina itsemurhataan. Mulle jauhat henkien taistelusta, kunnes kello soi ja pääset aikaa tilaamaan.

Terapiaan vaan, terapiaan vaan, terapiaan vaan.

Analyytikoilla sä kurvaat, olet niiden leipäpuu. Niin kuin vanhus eiliseen turvaat, sieltähän ne paljastuu.

Kaikki minkä teit minkä teit sen väärin, minkä yksin oikeaksi koit. Niitä käännellä saat sä nyt mielinmäärin, virka-aikaan vaan kun säätiöön sä soittaa voit.

Terapiaan vaan, terapiaan vaan, terapiaan vaan.

Joskus pelkojani myyn tai lahjon kuulijaa, keski-ikään pelättyyn kun törmään alkavaan.

Taas mennään terapiaan vaan, terapiaan vaan, terapiaan vaan.

Ota kiinni hetkestä tästä, elä helvetisti vaan. Mitä irti saa elämästä, jollei pistä omiaan?

Etsiä ja antaa rakkautta, eksyä ja olla toiveikas. Älä Hilkka pelkää Pahaa Sutta, pelkää joskus niitä jotka myyvät sulle pelkojas!

On tääkin terapiaa vaan, terapiaa vaan, terapiaa vaan.