tämä laulu ei ole miinasta ei stiinasta eikä karoliinasta mutta minä tämän laulun rallattelen siitä pirkkalan tuhdista piiasta eikä hän mikään nätti ollut vaan suuri se oli kuin pakana se nelisenkymmentä täyttänyt oli eikä ollut siis enää mikään kakara piika kun kuuli hanurin soiton niin pystyyn se hyppäsi äkkiä minäkin sen kanssa kerran tanssin ja pyöritin ku jauhosäkkiä kun vyötäisistään sitä kiinni piti siinä tarvitsi pitkiä käsiä ja voi herra ku herra södinki jos oisitte nähnyt sen pläsiä pää sillä oli pienen länttä ja muualta se oli ho ho hoo sen tukka oli pitkä ku hevosen häntä ja saakelin soikoo se kno kno knoo eräs maalari oli siellä helsingistä ja pyysihän piikaa malliksi mutta piika vaan keikutti lanteitaan se tuleepi teille liika kalliiksi illalla kun tanssista kotia mentii nii piika mari emänälle kanteli että pirkkalan piika vei kammariinsa sen kierosilmä santerin emäntä se hyppäsi sängystänsä ja avaimen reijästä kuiskasi niin että olkaa te vain siellä kiltisti mut vetäkää te ikkunat ja pellit kii