Kesäpäivä oli kaunis, taivas pilvetön, kun se fregattimme valmis oli lähtöhön. Suru sydämessä rannalla sä astelit sekä kyynelillä nenäliinas kastelit.

Hiiohoo, hiiohei, nyt hurrataan. Me lähdemme Saksaan ja Espanjaan! Hiiohoo, hiiohei, ei surrakaan, vaan hiiohei, nyt hurrataan.

Mutta joka kerta mastohon kun kiipesin ja kun puuvenprammiraa’alla mä keikkuilin, kun mä kärsiä sain myrskyjä ja tuulia, niin mä huokailin: sä oma rakas Juulia!

Hiiohoo, hiiohei, nyt hurrataan. Me lähdemme Saksaan ja Espanjaan! Hiiohoo, hiiohei, ei surrakaan, vaan hiiohei, nyt hurrataan.

Sinä vasempaan ja oikeahan katsees loit sekä yhdelle ja toiselle sä suukon soit, sinä keimailit ja silmiäsi vilkutit ja tansseit, että kotia sä nilkutit.

Hiiohoo, hiiohei, nyt hurrataan. Me lähdemme Saksaan ja Espanjaan! Hiiohoo, hiiohei, ei surrakaan, vaan hiiohei, nyt hurrataan.

Yksi kisälli sun rakkautes sitten sai, mutta kysyä mun sentään sinä sallit kai: ”Mitäs sanot, jos mä ammun sinuun kuulia, sinä uskoton ja petollinen Juulia?”

Hiiohoo, hiiohei, nyt hurrataan. Me lähdemme Saksaan ja Espanjaan! Hiiohoo, hiiohei, ei surrakaan, vaan hiiohei, nyt hurrataan.

Sillä tiedä, että tämän pojan rakkaus, se ei ole mikään puuska eikä tuulahdus. Se on myrsky, joka miehen mielen villitsee, jonka kuolema vain vihdoin viimein hillitsee.

Hiiohoo, hiiohei, nyt hurrataan. Me lähdemme Saksaan ja Espanjaan! Hiiohoo, hiiohei, ei surrakaan, vaan hiiohei, nyt hurrataan.