Ei tämän pojan koti suurempi ollu, kuin kartanon koirankoppi. Vaan se oli mulle niin hellä ja nätti ja ainoa rauhan soppi.

Taattoni maja oli matala ja pieni ja porrasta siin' oli kaksi, kun läksin mä taattoni porraspuulta tän mailman kulkijaksi.

Taattoni majan raitilla kasvoi kaksi pihlajapuuta. Niiden juurilla istuin illat pitkät ja katselin kaunista kuuta.

Kun annansilmä ja auringonkukka se ikkunalaudalla kukki, hämyhetkinä hiljaa se hyrähteli tuo äitini vanha rukki.

Kun hyljätty äitini rukkinsa ääressä kehräili pitkät illat ja kyyneleitä poskilta vierähteli, jotka kasteli vierahat villat.

Kun kuusi oli lastansa kuolema vienyt ja tuoni kai ois turvana heille ja muisteli sortuko poikansa tumma näille mailman markkinateille.

Sitten minä kuulin sen kuiskaavan äänen noiden Atlannin aaltojen yli, että kotona on kylmennyt kulkuripojalla tuo hyljätyn äidin syli.

... että kotona on kylmennyt kulkuripojalla tuo hyljätyn äidin syli.