Halk' illan ruskon auermaan käy lento joutsenen. Se laskee lahden hopeaan ja soutaa laulellen. Se lauloi: "Auvo taivainen on armas Suomenmaa, sen päivä mennä levollen, yökaudet unhoittaa.

Ja varjon siellä runsahan luo koivut tuuheat. On kultaa peili lahdelman ja aallot vilppahat. Sen onni ompi kallehin, ken siellä rakastaa. Sielt' usko ompi syntyisin, se sinne kaihoaa."

Niin kaikui laulu kiitäen yl' aaltoin siintäväin, ja joutsen armaan rinnallen nyt souti, lauloi näin: "Vaik' on sun elos unelma niin lyhyt, riittää se; sä lemmit Suomen lahdella, sä lauloit Suomelle.