Metsässä ei liikahda lehtikään. on kuin luonto kuollut jo ois. kuinka kaunis on illan hetki tää. rusko päivän kun haipuu pois. Kuinka kaunis on illan hetki tää. rusko päivän kun häipyy pois.

Niin kuin hopeaa kalvo virran on, kun sen ylle noussut on kuu. Vielä lumoaa laulu lohduton, yli virran mi kantautuu. Vielä lumoaa laulu lohduton, yli virran mi kantautuu.

Päivä kohta koitta ja laskee kuu. Lumous ei haihdu nyt vaan. Vaikka unhoittuis multa kaikki muu, tämä ilta ei milloinkaan, vaikka unhoittuis multa kaikki muu, tämä ilta ei milloinkaan.