Haihtunut on aamukaste nousuun auringon Hereillä jo linnut, puut ja pihanurmi on Kämmeneeni kerään hiuksiaan ja palmikoin Niin hellästi ja taitavasti kuin sen tehdä voin...

Hän hiljaisuutta kantaa, sanatonta huntuaan Syntymästään saakka, toinen tosi katseessaan Joskus, niin kuin nytkin, aivan kuin hän tässä ois Silmänräpäyksen ja kääntyy taas jonnekin ja pois...

Kertosäe: Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan Ja aurinko ei laske, ei laske milloinkaan...

Säälimättä surmaa syksy kesän lyhyen Saapuu kevyt lumi hellästi sen peitellen Aamu jokainen, jonka kanssaan nähdä saan Niiden kirkkaus soi kiitosta, kiitosta soi vaan...

Kertosäe: Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan Ja aurinko ei laske, ei laske milloinkaan...

Kertosäe: Illan lämmössä hän istuu avoimella ikkunalla Keinuu hiljaa, kaukaisuuteen katsoo laulamalla Sanattoman laulun niin kuin toiseen maailmaan Josta saapunut hän tänne, hetkeksi on vaan Ja aurinko ei laske, ei laske milloinkaan...

Aurinko ei laske, ei laske milloinkaan... [x3]

Aurinko ei laske... [x4]