Miten rakennat sun rakennuksen? Kalliolle vai hiekkaanko, perustat sen? Sanat on turhat, jos sun tekosi vaan, lujemmin puhuu kun sä tajuatkaan.

Voi kunpa joskus niin hyvin ois, et ois varaa surra menneet, ne itkeä pois. Katsoa peiliin, katsoa silmiin vois ja kivisydän murtuis ja murtumissa sois.

Ja voi kunpa joskus niin vahva ois, että anteeksi pyytäis, anteeksi antaa vois. Vaikka ajan kanssa, mutta kuitenkin ja kivikossa kulkis vähän kevyemmin.

Ja rakkaus ois rakkautta vaan, ei tuhansein odotuseten rasittamaa. Ois ihminen siinä ja toinen ois myös ja hyväksi toisen, tekisit työs.