Eletyt päivät tuntuu mut kipu on köykäinen kosketus vain Terassin lyhtyä kiertävä koi

Kipua on, mut ei tuskaa. Eletyn elämän kolhuja vain. Jotakin totta ja voimaakin, sydän on ehjä kuitenkin.

Ja kun sä vain istut viereen mun, siin on jotain niin oikeaa. Valoa aamun valkeaa, maata kantavaa.

Elämän kieppuva virta, on urotöitä ja virheitäkin. Tekoja joita ei toisiksi saa. Mä yritän oppia niistä ja osan kai voisin vain unohtaa. Nuo kivikon railoissa nukkuvat kyyt, sydän on ehjä kuitenkin.

Ja kun sä vain istut viereen mun, siin on jotain niin oikeaa. Valoa aamun valkeaa, maata kantavaa.

Mä yritän olla sun arvoises kyllä, avata sieluni solmuja vielä, nähdä sun maailmas niinkuin se on. Kävellä kanssasi kirkasta rantaa, kuulla nuo tuulet niin kuin ne kuulet, nähdä sun taivaasi niin kuin sen näät.

Ja kun sä vain istut viereen mun, siin on jotain niin oikeaa. Valoa aamun valkeaa, maata kantavaa.

Kun sä vain istut viereen mun, siin on jotain niin oikeaa. Valoa aamun valkeaa, maata kantavaa.