On kadun varret muuttuneet jo värikkäiksi, kuljen niitä pitkin haparoivin askelin.

Sä odotat mua talos luona, kutsut minut sisään. On kaikki aivan niinkuin ennenkin.

Jutella ei kovin paljon, katsellaan vaa urheilua. Sanot: Jalat alkoi painaa niin

Kysyt hieman arastellen: Juotko vielä, vastaan vaan: En. Yks erä loppuun painittiin.

Kertosäe: Jonkun ajan päästä, tämän kadun vartta kulkee joku muu Jonkun ajan päästä, sinun keittiössäs istuu joku muu

Sun vaimosi on aina ollut kaunis, nyt hän puutarhasta nyökkää, hymyilee ja kääntyy pois.

Mä tunsin hänet aiemmin, kuin sinut Ja jos oikein tahdon muistaa, sauma meillä ollut ois.

Katselen sua siinä, lämmin hyöky kulkee rinnan läpi. Miten ihmeessä se kaikki ehdittiin.

Me oltiin niinkuin veljet vähintäänkin ja vaikka vuosia on mennyt, vieläkin mä tunnen niin.

Kertosäe: Jonkun ajan päästä, tämän kadun vartta kulkee joku muu Jonkun ajan päästä, sinun keittiössäs istuu joku muu

Mä soitin sulle jokin aika sitten, me ei vuosikausiin puhuttu tai oltu nähtykään.

Sä sanoit niinkuin sivulauseen: Mul on aikaa puolivuotta, jos sitäkään.

Kahvin jälkeen eteisessä rutistat mua lujasti, hymyilet ja sanot nähdään taas.

Oot aina ollu vahvempi kuin minä. Lyön nyrkin olkapäähäs, nähdään vaan.

Kertosäe: Jonkun ajan päästä, tämän kadun vartta kulkee joku muu. Jonkun ajan päästä, sinun keittiössäs istuu joku muu.