Niinkuin sinäkin - Juha Tapio

Selkä tuulta vasten nojaan sillan pieleen, tarkalleen noin puolen metrin päähän sinusta. Sä et tahdo, että kosken, et tahdo, että sanon mitään viisasta.

Ohikulkijoiden askeleita siltaan, salaa silmänurkkaa pyyhkii hihansuu. Ja sä tiedät ettei näe, sun sydämees ei yllä sun kipuus kukaan muu.

Mutta joskus jokainen, tuntee vaihteluita onnen. Elon iskut ymmärtää, vaikket kyyneleitään nää. Sillä joskus jokainen on ollut vailla lohduttajaa, niinkuin sinäkin. Niinkuin sinäkin.

Vääjäämättä virtaan, vettä niinkuin aikaa. Vaikka en sen suuntaa vielä tunnekaan. Minä seison vierelläsi, ja maailma jos loppuu, se alkaa uudestaan.

Sillä joskus jokainen, tuntee vaihteluita onnen. Elon iskut ymmärtää, vaikket kyyneleitään nää. Sillä joskus jokainen on ollut vailla lohduttajaa, niinkuin sinäkin. Niinkuin sinäkin. . . . .

Ehkä joskus jokainen tuntee vaihteluita onnen. Elon iskut ymmärtää, vaikket kyyneleitään nää. Sillä joskus jokainen on ollut vailla lohduttajaa, niinkuin sinäkin.

Ehkä joskus jokainen tuntee vaihteluita onnen. Elon iskut ymmärtää, vaikket kyyneleitään nää. Sillä joskus jokainen on ollut vailla lohduttajaa, niinkuin sinäkin.

Niinkuin sinäkin. Niinkuin sinäkin. Niinkuin sinäkin.