Varoen niin ulko-oven hän sulkee, on aamu ja uninen maa Pelkoa yön pakoon hiekalle kulkee, muut jääneet on nukkumaan Poikanen vaan ajaa perhosta takaa ja aurinko käy olallaan Peloissaan yöt peiton alla hän makaa, kuuntelee ja odottaa

Kertosäe: Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen huikaisevaan siniseen korkeuteen Silmänsä sulkien toivoo ja luulee nousta ne voi taivaaseen Selvästi sen viime yönä hän kuuli, toinen on lähdössä pois Ja kiros sen kaiken minkä onneksi luuli, miten lapsonen ymmärtää vois Aurinkoon päin kulkee varjona taakka hennoilla hartioillaan Urhea mies kovin pienestä saakka olla saa poikanen vaan Kertosäe: Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen huikaisevaan siniseen korkeuteen Silmänsä sulkien toivoo ja luulee nousta ne voi taivaaseen Kertosäe: Puhaltaa saippuakuplansa tuuleen huikaisevaan siniseen korkeuteen Silmänsä sulkien toivoo ja luulee nousta ne voi taivaaseen