Mä kodin lämpöisen kerran vaihdoin kylmään maailmaan Pois lähdin uutta pikitietä pitkin Vaik siitä vuosia on muistan aamuharmaan pihamaan ja myös sen kuinka mennessäni hiljaa itkin Mut kyyneleet kun kuivui poskilleni katsoin eteenpäin ja ehkä uuden elämän mä edessäni näin Ja aivan pakko oli lähteä mun muuta voinut en Niin liian monta nälkäistä kun oli suuta

Niin kyydin kaupunkiin sain Töitä etsin Viimein onnistuin Sain homman raksalla ja huoneen pienen Ja vaikka sopeutua koitan peittää tunteet naurusuin Mä teitä kaipaan sekä kuusta portinpielen Ja iltaisin kun ikkunastain kirkkaan tähtitaivaan nään niin silloin tuntuu että varmaan kuolen ikävään Kai aivan pakko oli lähteä mun maalta kaupunkiin Koska vaihtoehtoa ei ollut muuta

Niin tänne kaupunkiin jouduin kylmään kivihelvettiin On täällä monet jutut perinjuurin toisin Vain maalaismaisemaa mä kaipaan hieman rakkauttakin Myös teille kaikille mä itse sitä soisin Mua täällä yksinäisyys ahdistaa töin tuskin toimeen tuun mut pikkuhiljaa outoon rytmiin ehkä mukaudun Ja vaikka harvoin kirjoitan ja joskus käydä voisin kai Ei pidä luulla että unohtanut oisin