Kuun ja auringon välissä olento on, käärmeen kasvot ja rippeet enkelin. Sekö minusta jäljellä enää on? Missä olin ja missä lentelin? Tuuli yltynyt hakkaa naruja lipputankojen tuuli yltynyt käy yli puiden rantojen.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa Se hakee vertaistaan. ja pieni ihminen ristii kätensä rukoillakseen. Mutta rukous on vain mutina tuulessa ei sitä kukaan kuule ja jos jostain joskus löytyy jumala ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.

Unohduksen sylistä nousee raudanharmaalle taivaalle lintujen parvet kun tuuli levittää tomua yllemme pelkään kuolemaa ei kukaan kulje täällä vetten päällä pelkään kuolemaa ja pelkään elää täällä.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa Se hakee vertaistaan. ja pieni ihminen ristii kätensä rukoillakseen. Mutta rukous on vain mutina tuulessa ei sitä kukaan kuule ja jos jostain joskus löytyy jumala ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.

Tämän taivaan alla tuuli puhaltaa Se hakee vertaistaan. ja pieni ihminen ristii kätensä rukoillakseen. Mutta rukous on vain mutina tuulessa ei sitä kukaan kuule ja jos jostain joskus löytyy jumala ei se lapsekseen, kuvakseen minua tunnista.