Aina hangenkin alla tuhat on elämää. Hymy silmiis kun syttyi, paluutietä en nää. Monet maisema kiehtoo, joku ihmisen löytää... Minun kanssani tuuleen sukelsit nauraen!

Vaikka kevättä pelkään, suren lapsia toukokuun. Miten kestää sen riemun voin, joka lintujen parvissa ilmassa soi? Minä kevättä pelkään, suren lapsia toukokuun. Tuhotulvia sielussain kuka ohjata voi?

Minä myrskyä kaipaan että tuntea saan, kuinka laivamme ohjaan takaisin satamaan. Minä vaaroja uhmaan pelastaa että voisin sydänyön läpi tunnen aamuyö kun sarastaa. Mutta kevättä pelkään,

Sulaa aurinkousvaan laet tunturien... Ehkä kaikki on harhaa, uni onnellinen... Jäivät polkumme viereen kiteet oksille soimaan... - Mitä lähtösi jälkeen elämälläni teen?

Minä kevättä pelkään, suren lapsia toukokuun Miten kestää sen riemun voin, joka lintujen parvissa keväällä soi? Minä kevättä pelkään, suren lapsia toukokuun. Tuhotulvia sielussain kuka ohjata voi?