Yks Keijo oli soittomies, mutt' eihän soitto elätä Täytyi ottaa päivä puuha, jottei ihan nälätä

Tapas kerran sattumalta linja-autoasemalla Melkein ensi-katsomalta Halmeen, joka tarjos töitä

Se Halme oli soitellut, ennenvanhaan jatseja Oli siihen aikaan ollut, tanssilavan vuokraaja

Ensin miehet hyvin viihtyi, töitä tehtiin hiki virtas Viikot kului tahti kiihtyi, työtä tehtiin yötä myötä

Sitt Keijo suuttui pomon nosti seinää vasten, joskus oli pakko tehdä niin Kuules äijä minä sanon tosissani, ei päätä eikä häntää ole tässä touhussa

No pomo vähän rauhoittui, ja sovittiin myös yhdessä Ettei kumpikaan sit luuhaa, ja vahdi toisen vieressä

Homma sujui päivä paistoi, Keijo kävi krouvissakin Laulun kuuli kaljan haistoi, niiss' on ihmiselon onni

Vaan pomolle ei valjennut mik' elämäss' on nautinto Milloinkaan ei rentoutunut päässä varmaan vajanto

Pomo teki töitä Keijon veti samaan tohinaan Kai täten pomo kuvitteli tienaavansa kymppitonnin

Mutt Keijo suuttui pomon nosti seinää vasten, jälleen oli pakko tehdä niin Sanoi kuules äijä minä sanon tosissani, ei päätä eikä häntää ole tässä touhussa

Kuule eihän meikäläisten turhaan tässä kannata, näin paljon rehkiä Sillä katsos näitä elämämme arvoja on loppujenkin lopuksi, niin kovin harvoja