Kuljin kerran turvesuolla Kaukana mä jossain tuolla missä taivas häipyy metsän taa

Koski synkkä siellä pauhaa Sieluunsa ei koskaan rauhaa Eräs vaeltaja öinen saa

Keskiyöllä alta mustan veen rengin haamu astuu turpeeseen Ilta nyt jo yöksi varttuu Talikkoon tuo haamu tarttuu Seipäille hän mättää turvettaan

Hikiänkoski kuohuu Ain halki turvesuon Hikiänkoski kuohuu Tuskasta virran tuon

Hirmuinen on aave synkän maan Äänetönnä mättää turvettaan kun Hikiänkoski kuohuu Ain halki turvesuon Hikiänkoski kuohuu Tuskasta virran tuon

Tuuli vinkuu, tummu yö Särjen pätkää haamu syö kaameasti hampaat narskuttaa

Seipäälle hän turpeet mätti Talikkonsa siihen jätti Järjetönnä hetken huhottaa

Kuohuihin hän häipyy kosken veen Jalanjälki ei jää turpeeseen Saapui aika uuden aamun Päättyi taru hullun haamun Turveseipäät myös vain unta on

Hikiänkoski kuohuu Ain halki turvesuon Hikiänkoski kuohuu Tuskasta virran tuon

Joskus yöllä haamu turvemaan Rauhatonna nousee haudastaan kun Hikiänkoski kuohuu Ain halki turvesuon Hikiänkoski kuohuu Tuskasta virran tuon

Tuskasta virran tuon