Taika kumiteräsaappaiden kutsui, metsän polkua astelemaan Kanssa Gunnarin kerran kun kuljin, kesän kukkia katselemaan Niin köyhä sekä karu oli onnemme maa, silloin syötiin vain pärettä ja talkkunaa Aika tuo oli ihmeellinen, kesä kumiteräsaappaiden.

Syksyn tuuli nyt soi kuusikossa, yksin polkua astella saan Mulla päreitä vain on kainalossa, ei oo jäljellä talkkunaakaan Sä onnehen seurasit naapurin Jaskaa, surussani natustelen pärettä ja rastaa Metsässä laulavat näin, suuri onni meni väärin päin.

Sä onnehen seurasit naapurin Jaskaa, surussani natustelen parettä ja rastaa Metsässä laulavat näin, suuri onni meni väärin päin Suuri onni meni väärin päin Suuri onni meni väärin päin