Aron yössä on outoa taikaa Hiljaisuus sen niin kauniiksi saa Silloin muistaa myös nuoruuden aikaa susi vanha, tuo kulkija aron maan

Turkki takkuinen, kuono jo harmaa Yksin kulkee se loisteessa kuun Kutsun kuulee, vai onko se harhaa Värähtää, unohtaa kaiken muun

Uu uu Uu uu Kuonon nostaa kuuta päin Uu uu Uu uu Sitten hiljaa laulaa näin

Mistä saavuit ja minne vie tiesi Olet vainottu ollut sä ain Luoja yksin sen taitaa vain tietää Vuosi viimeinen varmaan on tää

Uu uu Uu uu Kuonon nosti kuuta päin Uu uu Uu uu Sitten hiljaa lauloi näin

Aron taivaalla tähtöset loistaa On kuin unta se ollut vain ois Tuuli hiljainen sävelmän toistaa Susi harmaa kun häipyi jo pois

Tuuli hiljainen sävelmän toistaa Susi harmaakin häipyi jo pois