Samaa maata, samasta puusta, sama välke molemmilla katseissaan.

Oon aina kavahtanut syvää kirkasta vettä ja pintaan näkyvää mutaista pohjaa, se on kuin katsois itseään silmiin. Oon aina halunnut kävellä keskellä tietä, mut jokin houkutti kulkemaan ojan vartta, oma reitti ja viheltäen pilviin.

Tiesin hyvin kyllä mikä mä oon, joskus varoin astumasta aurinkoon. Sinä olit niin itseni kaltainen kun omaa kuvajaistani katselin mä peräännyin, koska säikähdin. Ja minä luulin sinun tietäneen minkä taakan jouduit ottamaan. Samaa maata, samasta puusta, sama välke molemmilla katseissaan.

Oon sulle antanut vapauden mennä ja tulla. Sillä ikuista rakkautta ei vankila takaa. Ja itsekin nääntyisin kuiviin. Tiesin hyvin kyllä mikä mä oon, joskus varoin astumasta aurinkoon. Sinä olit niin itseni kaltainen kun omaa kuvajaistani katselin mä peräännyin, koska säikähdin. Ja minä luulin sinun tietäneen minkä taakan jouduit ottamaan. Samaa maata, samasta puusta, sama välke molemmilla katseissaan. Samaa maata, samasta puusta, sama välke katseissaan.

Ja minä luulin sinun tietäneen

Sinä olit niin itseni kaltainen kun omaa kuvajaistani katselin mä peräännyin, koska säikähdin. Ja minä luulin sinun tietäneen minkä taakan jouduit ottamaan. Samaa maata, samasta puusta, sama välke molemmilla katseissaan.