Mä saavun asemalle jälleen sua moikkaamaan Kai tää jännitys vaan jatkuu ainiaan Mä seuraan sinun liikkeitäs kun astut ovesta Niis on jotakin niin kauniin traagista
Ihan niin kuin niissä kirjoissa joita luet iltaisin Oot kuin kertomus sen kansi ja kuvatkin Ja jonka juonest ei saa selvää ja se päättyy huonosti Mut eikös tärkein oo se matka kuitenkin
Me nauretaan ja syyllistytään huonoon huumoriin Joku nainen juuttui ovenkahvaan kii Sun puhuessas maailma tuntuu hetken häilyvän Aivan kuin mä tuntisin verhon väistyvän
Ihan niin kuin sanot me ollaan pelkkii tähdenhiukkasii Ei täl oo merkitystä ei oo voittajii Mutta ehkä juuri siks tää tekee meistä ikuisii Ajankäsite koskee vain ihmisii
Mä ihastuin sun tapaan käsitellä kuolemaa Nyt sen kohtaaminen meitä lohduttaa Sä kirjoitat sun tarinaas nimellä Lonely Soul Kuin sä oisit suuri Edgar Allan Poe
Sun hautakiven vaihtaisit yhteen puunsiemeneen Jonka oksat yltäis ylös taivaaseen Ja sun hautajaiset siirtyisivät baarikierrokseen Jossa vuotaa sais vain onnenkyyneleet
Mä uskon ettet täältä lähde vielä aikoihin Jos nää sanat voisin pukee tekoihin Onko itsekästä miettii kuinka meidät muistetaan Vai auttaako se pyrkiä parempaan
Mun hautakiven vaihtaisin vaahteransiemeneen Jonka oksat yltäis ylös taivaaseen Ja mun hautajaiset siirtyisivät baarikierrokseen Jossa vuotaa sais vain onnenkyyneleet
Lyrics are submitted by user: anonymous. Did you notice an error in the lyrics? Submit a fix. For a legal issue, make a legal removal request.
If you like this song, and want to link this to your site, use the following HTML code: