Tämä hetki voi olla se ainut, nyt kun rintaani vasten sä painut. Jotain kuiskaavan hiljaa sun kuulen, sano "kulta", niin ainakin luulen. Mitä siihen vastaisinkaan? Nyt sen keksin viime tinkaan: "Älä mene pois!" Niin hyvä aina näin olla ois'.

Tämä tuokio kaunis ja kallis, kunpa luoja sen jatkua sallis. Mikä kahden näin ollessa oisi, mikä onnemme rikkoa voisi. Ehkä huomenna loppu on tää, mutta kaunis muisto jää.

Syli lämmin ja kosketus hellä, hyvä olla on näin ihmisellä. Kunhan luotani vielä et poistu, sillä ehkäpä kaikki ei toistu. Sitä pelkään ainoastaan. Tule! Noustaan päivää vastaan. Älä mene pois, niin hyvä aina näin olla ois'.

Katso, aurinko kultasi rannat, päivän kultaista kruunua kannat. Sinä kaunis kuin omenan kukka, ilman sinua minut perii hukka. Ehkä huomenna loppu on tää, mutta kaunis muisto jää.

Onko oikeus olla näin onnellinen? Tottakai, toki itsekin ymmärrän sen. Minä sun, sinä mun, tokko näin enää ihastun.