Nyt kirje sun on polvellain Se äsken saapui aivan Ja vaikka on, se lyhyt vain Toi tullessaan se taivaan

Äidin luokse vie se mun niin kuin lasna ennen Löydän turvan kaivatun ja rakkaan tervehdyksen

Jo myöhä on, käyn nukkumaan Ei äiti syytä pelkoon Sä hoidit mua Nyt vuorostaan, sun poikas täällä valvoo

Yö jo on, äiti armas mun Täältä tuon luokses hiljaisen kaipuun Sä hoidit mua ennen ja huolta kannoit Sä kehtolauluissas lahjan annoit

Yö jo on, äiti muistan ain kuinka anteeksi kaiken mä sain Et moittinut koskaan Ets silloinkaan, vaikka jäit joskus unholaan