Kun kerran olin illalla huvissa Helsingin äänielokuvissa Rinnallani istui yks neitonen, myös sitä filmiä katsellen

Kuvassa kun nähtiin suutelo harras, neitonen innoisansa minuhuhun tarras Pimeässä puristin mä kättään vaan ja niin meillä välit pääsi alkamaan

Kun filmi oli loppuhun katseltu, suhteetkin meillä oli solmittu Ulkona käsikoukus asteltiin ja Kaisaniemen penkillä haaveiltiin

Elokuvajutun oli onnelinen loppu Papin luokse piankin meillä oli hoppu Nyt, kun me nauraen muistellaan Miten meillä välit pääsi alkamaan