Miks' mielesi on niin murheinen? Mä tuota tiedä en Vaan lohduttaa jos sua koittanen sä hylkäät sen

Miks' et voi luottaa sä ystävään? Vaan kantaa murhees tään koitat niin yksinään

Miks huoliasi mä huojentaa en enää koskaan saa? Ja miksi mua vähättelet ja karttelet?

Vaan ehkä aavistaa mä voinen murheesi tään, kun minua et lempiä voi enää ensinkään

mun lohdutukseni niin turha on ja sulle arvoton Saan tyytyä mä kait kohtaloon Se paras oon

Vaan ehkä vielä mua tarvitset, kun elon tiellä yksin näin harhailet

Ja silloin riennä luo ystävän mi sua ymmärtää Ja sydämesi näin kärsivän, voit tyhjentää

Ja silloin lohduttaa mä sua vihdoinkin saan Mun sydämeni hellyyden sä opit tuntemaan

Ja silloin lohduttaa mä sua vihdoinkin saan Mun sydämeni hellyyden sä opit tuntemaan