Tänne johti meidän tiemme, halki syksyn harmauden. Vanhan kirkon penkit täyttyy etsijöistä muistojen. Tumman tähtitaivaan alta, pimeydestä pohjolan löydämmekö jälleen joulun sanoman?

Urut aloittavat laulun ensin hiljaa tapaillen. Kaukaa vuosisadan takaa sävelet tuo terveisen. Siinä tuntuu joulun henki, joka hiljaa lohduttaa. kaikki kansa lauluun liittyä nyt saa.

Sydämessäni on taivas, joille syttyy joulun tähdet. ja ne kuiskaa: Oomme kanssas, kun sä jälleen matkaan lähdet. Laulu kaikuu lasten suulla, kyyneleen se silmään tuo. Mä voin kuunnella ja kuulla, kuinka joulu saapuu luo.

Vanhan kirkon holvit vastaa, laulu nousee korkeuteen. Kaipuumme kun sitä kantaa sydän syttyy uudelleen. Jotain kaunista ja hyvää sielussani aukeaa. Jossain poika äidin syliin nukahtaa.

Sydämessäni on taivas, joille syttyy joulun tähdet. ja ne kuiskaa: Oomme kanssas, kun sä jälleen matkaan lähdet. Laulu kaikuu lasten suulla, kyyneleen se silmään tuo. Mä voin kuunnella ja kuulla, kuinka joulu saapuu luo.

Kun mä ääneni saan liittää lauluun toisten ihmisten, löydän joulujuhlan tunnun ja sen herkän hartauden. Sydämeni syvyydessä säilyy lapsuuteni maat. Siellä päilyy järvet taas ja kukkii haat.

Sydämessäni on taivas, joille syttyy joulun tähdet. ja ne kuiskaa: Oomme kanssas, kun sä jälleen matkaan lähdet. Laulu kaikuu lasten suulla, kyyneleen se silmään tuo. Mä voin kuunnella ja kuulla, kuinka joulu saapuu luo.