Syvä hiljaisuus yllä metsien. Tuuli valittaa jotain etsien. Kipu sanaton täyttää sydämen. Karu erämaa valtaa ihmisen.

Harmaa hämäryys maahan laskeutuu. Mykkä, paljas on linnun laulupuu. Huuto lohduton ylös kohoaa kohti taivasta, kohti Jumalaa.

Jostakin takaa tähtitaivaiden katsotko nyt alas pimeyteen? Jostakin takaa valovuosien kuulla voitko itkun vaienneen?

Täällä kulkenut olet sinäkin tuskan vallassa, raskain sydämin. Toisten hylkäämä, yksin yöhön jäit. kauhut kuoleman omin silmin näit.

Vaikka pimeyteen joudun hirmuiseen, vaikka putoan yksin tyhjyyteen, siellä olethan, sinä salainen. Yössä kuulethan huudon jokaisen.

Jostakin takaa tähtitaivaiden katsotko nyt alas pimeyteen? Jostakin takaa valovuosien kuulla voitko itkun vaienneen?

Syvä hiljaisuus yllä metsien. Tuuli valittaa jostain etsien. Kipu sanaton täyttää sydämen. Yhä odotan, yhä kuuntelen.