Te kaikki jotka itkitte, te murheelliset maan. Te joita täällä kiusataan, ja joita vainotaan. Te tuomitut, te hyljätyt, te ette yksin jää, te jotka täällä jäädä saitte ilman ystävää.

Te murretut, te särjetyt, te päänne nostakaa. Jo portti suuren rakkauden nyt teille aukeaa. Hän lohduttaa, hän armahtaa, nyt lauluun puhjetkaa, jo valtakuntaan Kristuksen yön halki saapukaa.

Te kaikki joilta porttia niin monta suljettiin, te joiden huuto kätkettiin, ja ohi kuljettiin. Te jotka saitte haudata niin monta unelmaa, nyt teitä kotiin kutsutaan ja juhla alkaa saa.

Te kaikki jotka itkitte, te murheelliset maan. On lohdutus niin lähellä ja taakat kannetaan. Jo murtuu murhe vuosien ja kauna, katkeruus. On yössä risti Kristuksen, on armon salaisuus.